Kuulolaitteiden ja kuulolaiteparistojen historiaa.

Ensimmäisistä kuulotorvista elektronisiin pienillä kuulolaiteparistoilla toimiviin kuulolaitteisiin.

Ensimmäiset kuulolaitteet kehitettiin jo 1700-luvulla. Kului kuitenkin kauan ennen kuin kuulolaitteissa alettiin käyttää paristoja. Tähän aikaan käytettiin yksinkertaista rattia niin sanottua kuulotorvea.

Nykyaikaiset kuulolaitteet saivat alkunsa puhelimen keksimisestä. Samaa tekniikkaa voitiin käyttää myös kuulolaitteissa, ja ensimmäinen sähköinen kuulolaite esiteltiin vuonna 1898. 1900-luvun loppupuoliskolla digitaalisesta kuulolaitteesta tuli kaikkien saatavilla oleva kaupallinen tuote. Pienen mikrofonin, lähettimen, digitaalisen mikrosirun kautta tapahtuvan signaalinkäsittelyn sekä mikrodatatekniikan kehittymisen myötä kuulolaite on saanut nykyisen muotonsa.

Kuulotorvien käyttö lisääntyi 1800-luvun lopulla. Instrumenttien valmistajat valmistivat kokoontaitettavia kuulotorvia tilauksesta. Tällöin tunnettu malli oli Townshend Trumpet, joka oli kuulopedagogi John Townshendin kehittämä.
Ensimmäisenä kuulotorvien kaupallisen tuotannon aloitti Frederick C. Rein Lontoossa vuonna 1800. Rein valmisti myös puheputkia. Nämä auttoivat vahvistamaan äänen samalla kun ne olivat kuulotorvia pienempiä. Myöhemmin kehitettiin myös pienempiä kuulotorvia.
Rein sai myös tehtäväkseen kehittää erityisen akustisen tuolin Portugalin kuninkaalle, John VI:lle Se muodostui valtaistuimesta, jonka kaiverretut käsinojat näyttivät avoimelta leijonan kidalta. Nämä reiät vangitsivat äänen, joka johdettiin valtaistuimen takapuolelle ja edelleen kuninkaan korvaan putkea pitkin. Sen voisi luulla olleen yksi kaikkien aikojen tyylikkäimmistä kuulolaitteista. 

1800-luvun loppupuoliskolla kehitettiin akustinen torvi, joka muodostui kaksipäisestä putkesta, jonka toisen pään kartio vangitsi äänen ja toisen pään pienempi kartio sopi korvaan.
1800-luvulla piilotetuista kuulolaitteista tuli yhä suositumpia. Rein valmisti useita malleja kuten akustisen otsanauhan, jonka avulla kuulolaite oli ovelasti piilotettu hiuksiin tai päähineeseen.  Niitä valmistettiin useissa eri muodoissa. Nykyään ne ovat suosittuja keräilykohteita.


Kuulolaitteita piilotettiin myös sohviin, vaatteisiin ja asusteisiin. Suuntauksena oli näkymättömämmät laitteet käyttäjän rajoittuneen kuulon salaamiseksi muilta.

Ensimmäiset sähköiset kuulolaitteet valmistettiin puhelimen ja mikrofonin keksimiseen perustuen 1870- ja 1880-luvuilla. Puhelimeen tekniikan avulla oli mahdollista muuntaa äänisignaalia. Puhelimilla pystyttiin säätelemään äänenvoimakkuutta taajuutta ja äänen vääristymistä. Näitä ominaisuuksia hyödynnettiin kuulolaitteiden luomisessa. Ei vieläkään kuulolaiteparistoja!

Ensimmäisen elektronisen kuulolaitteen, Akouphone, rakensi Miller Reese Hutchison vuonna 1898. Hän käytti hiililähetintä, jolloin kuulolaitteesta tuli kannettava. Hiililähetintä käytettiin äänen vahvistamiseen käyttämällä heikkoa signaalia, joka muunnettiin sähkövirran avulla voimakkaaksi signaaliksi.
Yksi elektronisesti vahvistettujen kuulolaitteiden valmistajista oli Siemens jo vuonna 1913. Heidän kuulolaitteensa olivat tilaa vieviä eivätkä juurikaan kannettavia. Ne olivat suunnilleen yhtä suuria kuin paksut kirjat ja niissä oli korvaan kiinnitettävä kaiutin.

Ensimmäisen vakuumiputkellisen kuulolaitteen patentoi Earl Hanson vuonna 1920. Sitä kutsuttiin Vactuphoneksi ja siinä oli puhelinlähetin, joka muunsi puheen sähköisiksi signaaleiksi. Kun signaali oli muunnettu, se vahvistettiin siirrettäessä vastaanottajalle. Kuulolaite painoi 3,5 kg, jolloin se oli jokseenkin kannettava. Marconi Englannissa ja Western Electric USA:ssa aloittivat tämäntyyppisten kuulolaitteiden markkinoinnin vuonna 1923. Markkinoilla ei vieläkään ollut sijaa meille kuulolaitteiden paristoja myyville.

1920–1930 -luvuilla vakuumiputkellisista kuulolaitteista tuli yhä suurempi menestys. Niiden koko pieneni ja tekniikka kehittyi. Ensimmäistä imuputkitekniikalla varustettua kuulolaitetta alettiin myydä Englannissa vuonna 1936 ja vuotta myöhemmin myös Amerikassa. 1930-luvulla kuulolaitteista alkoi tulla suosittuja myös suuremman yleisön joukossa. Multi patentoi Lontoossa ensimmäisen automaattisella vahvistuksensäädöllä varustetun kuulolaitteen. Sama yritys esitteli laitteen kannettavan version vuonna 1948.
Toisen maailmansodan aikana tapahtunut tekninen kehitys edisti myös kuulolaitteiden kehitystä.
Bell Laboratories kehitti transistorit vuonna 1948, minkä merkitsi huomattavia parannuksia kuulolaitteissa. Transistorin keksivät John Bardeen, Walter Brattain ja William Shockley. Transistorit kehitettiin korvaamaan vakuumiputket. Ne olivat pienempiä, tarvitsivat pienempiä kuulolaiteparistoja, niissä oli vähemmän häiriöääniä ja ne eivät kuumenneet yhtä paljon kuin edeltäjänsä.
Raytheon valmisti transistoreja ja se oli yksi ensimmäisistä yrityksistä, joka aloitti transistorien massatuotannon koko Amerikan markkinoille. Raytheon huomasi kuulolaitteiden käyttöiän olleen lyhyt. Siksi he aloittivat uudelleen vakuumiputkien myynnin yhdessä transistorin kanssa käyttöiän pidentämiseksi.

Transistorien lisääminen kuulolaitteisiin yhdessä kuulolaiteparistojen kanssa kehittyi niin nopeasti, ettei sitä ehditty testata tarpeeksi. Myöhemmin todettiin, etteivät transistorit kestäneet kosteutta. Kosteuden takia kuulolaitteet saattoivat rikkoutua jo muutaman viikon käytön jälkeen. Transistorit pinnoitettiin niiden suojaamiseksi kosteudelta.
Zenith oli ensimmäinen yritys, joka havaitsi ruumiinlämmön transistoreille aiheuttamat haitat. Vuonna 1952 he valmistivat uudentyyppisen, Microtone Transimatic -transistorin sekä vuonna 1954 Maico Transist -transistorin.

1960-luvun alussa Bell Telephone Laboratories loi tekniikan, jonka avulla sekä puhe- että äänisignaaleita voitiin luoda tietokoneen avulla. Digitaalisten tietokoneiden koon vuoksi tämän tekniikan tuominen kuulolaitteisiin eteni erittäin hitaasti. Ääni-puhesignaalin eteni sähkösignaalia hitaammin. Äänen työstämiseksi tarvittiin tietokonetta. Tämän vuoksi tuntui lähes mahdottomalta ajatukselta, että kuulolaitteista voitaisiin tehdä korvaan sopiviksi.

1970-luvulla luotiin mikroprosessori, joka on mahdollistanut kuulolaitteiden koon pienentymisen. Lisäksi tutkija Edgar Villchur kehitti niin kutsutun monikanavaisen amplitudin kompression. Tämän tekniikan avulla ääntä voitiin säätää siten, että intensiivistä ääntä voimistettiin ja heikkoa ääntä vahvistettiin. Tätä menetelmää käytettiin myöhemmin ensimmäisissä digitaalisissa kuulolaitteissa. Nyt myös kuulolaiteparistoista tulee kaupallisia tuotteita.

Toinen pioneeri kuulolaitteiden saralla oli Daniel Graupe, joka kehitti kuusikanavaisen kuulolaitteen. Kuusikanavaisen kuulolaitteen kaikkien kanavien taajuutta säädettiin digitaalisesti. Kuulolaitteiden sähkö-akustisia ominaisuuksia voitiin säätää yhdellä napinpainalluksella. Käyttäjän oli mahdollista säätää ääntä ympäristön mukaan. 
Minitietokoneissa käytettyjen digital-array-prosessoreiden kehittäminen mahdollisti digitaalisten kuulolaitteiden kehittämisen. Nämä minitietokoneet pystyivät käsittelemään äänisignaaleja reaaliajassa. Vuonna 1982 New Yorkin City University -yliopistossa kehitettiin ensimmäinen täysin digitaalinen kuulolaite. Se sisälsi digitaalisen array-prosessorin ja minitietokoneen. Nämä muodostuivat FM-radiolähettimestä ja radiovastaanottimesta. Keholla pidettävistä lähettimestä kulki johto korvamikrofoniin ja vastaanottimeen.
Ensimmäisen kaupallisen, digitaalisen kuulolaitteen kehitti Nicolet Corporation vuonna 1987. Kuulolaitteeseen sisältyi kannettava prosessori, josta kulki johto toiseen korvaan ja tunnistimeen. Nicolet Corporationin kuulolaitteesta ei kuitenkaan tullut menestystä ja yritys lopetti toimintansa. Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1989, lanseerattiin korvan taakse asetettava (BTE) digitaalinen kuulolaite. Nyt kaikki kuulolaitteet tarvitsivat kuulolaiteparistoja.
Bell Laboratories kehitti digitaali-analogi-kuulolaitteen. Tuote myytiin ReSound Corporation-yritykselle.  Kun kuulolaite esiteltiin markkinoille, niistä tuli suuri menestys. Tämä kehitys on johtanut suuriin muutoksiin kuulolaitteissa.

Resound Corporationin saavuttaman menestyksen jälkeen myös muut yritykset alkoivat valmistaa hybridikuulolaitteita, joissa oli digitaalisesti säädetyt analogiset vahvistimet. Näissä kuulolaitteissa on monia etuja, kuten asetusten tallennus, erilaisia akustisia ympäristöjä varten luodut asetukset sekä kehittyneemmät singalisointimenetelmät, jotka monikanavainen kompressio tuo tullessaan.

Seuraava virstanpylväs oli luoda täysin digitaalinen kuulolaite. Vuonna 1995 Oticon kehitti ensimmäisen digitaalisen kuulolaitteen, mutta se oli tarkoitettu vain audiologisille tutkimuskeskuksille digitaalisen tekniikan tutkimusta varten. Ensimmäinen kaupallisesti menestynyt täysin digitaalinen kuulolaite oli Widexen vuonna 1996 kehittämä Senso. Senson menestyksen jälkeen Oticon alkoi markkinoida omaa DigiFocus-kuulolaitettaan.
Nykyiset digitaaliset kuulolaitteet ovat ohjelmoitavia, minkä ansiosta käyttäjä voi itse säätää ääntä. Kuulolaitteet voivat nyt sopeutua ääniympäristöön eikä niissä usein ole edes äänensäätöpainiketta.

Apple kehitti hiljattain "Made for iPhone" (MFI) -kuulolaitteen, joka on ohjelma, jonka avulla digitaalisten MFI-kuulolaitteiden käyttäjä voi suoratoistaa puhelinkeskustelut, musiikkia ja podcasteja iOS-laitteelta kuulolaitteeseen.
Myös kuulolaitteiden paristojen myynti on muuttunut huomattavasti verkkokaupan myötä. Ennen kuulolaiteparistoja myytiin apteekeissa, mutta nyt noin puolet kaikista Suomessa myydyistä kuulolaiteparistoista myydään internetissä, minkä myötä paristojen hinnat ovat laskeneet huomattavasti.


Ota yhteyttä

?

Sinimäentie 10
02630 Espoo

mail info@kuulolaiteparistokauppa.fi
phone

(09) 2316 9050

Turvalliset maksut

Turvalliset maksut